H matkaa kohti Broomea

Vihdoin on jotain kerrottavaa H:nkin kuulumisista. E:n ja L:n matkatessa länsirannikkoa pohjoiseen H on tehnyt 12 tunnin työvuoroja ensin päivävuorossa sitten yövuorossa. Yövuoro oli enemmänkin elämys kuin työvuoro, sillä istua alimmillaan 4 asteen lämmössä ulkona ja valvoa kahden hengen voimin aluetta, jonka ohi ei kukaan yöaikaan kulje vahingossakaan. No helppojen yövuorojen ja työn loppumisajankohdan arvioimisen aikana H sai kuulla että hänen ystävänsä Cat ja Burky ovat lähdössä autolla Broomeen elokuun alussa. He halusivat olla perillä viimeistään lauantaina 18. päivä, Broome Cupia varten. H:lle tarjottiin mahdollisuutta hypätä kyytiin, kokeakseen länsirannikon road tripin ennemmin kuin lentää mahdollisuuden yli. Loppujen lopuksi H päättää lähteä matkaan heidän kanssaan. Jopa Soz innostuu ajatuksesta ja pyytää töistä muutamia viikkoja vapaata päästäkseen matkalle mukaan.

Muutaman suodun vapaapäivän aikana H hankki tarpeita road tripiä varten ja pakkasi viimein, neljän kuukauden Perthissä oleilun jälkeen, rinkkansa ja suuntasi Sozin kanssa 7. päivän iltana Berkyn ja Catin luokse pakkaamaan auton ja lähtemään matkaan. Tarkoitus oli lähteä matkaan tiistai-illalla, mutta tuntien pakkamisen, juoruamisen ja suunnittelun jälkeen pääsimme matkaan yöllä klo 3.17. Berky ajoi meidät muutaman tunnin matkan päähän Pinnacles nimisen alueen parkkipaikalle, jossa nukuimme muutaman tunnin torkut autossa, odottaen auringon nousua.

Aamun sarastaessa ajoimme Pinnacles alueelle, samaiselle kivipuistolle, jossa E ja L olivat käyneet aikaisemmin. Aamukahvit juotuamme ja jatkoimme matkaa pohjoiseen. Matkalla pysähdyimme katsomaan stromatoliittejä, eli maapallon ensimmäisiä organismeja, jotka tuottavat maapallolle happea. Näyttivät ihan mutakasoilta suolavesijärven pohjassa, ei ehkä mielenkiintoisin turistikohde, mutta pääsimmepähän tunteja kestävää keskusteluun siitä pystyykö vuohi juomaan sadevettä suolaveden pinnalta sekoittamatta vettä.

Seuraavaksi pysähdyimme Stockyard Cavelle, luolastolle, jossa kuljetaan otsalampun kanssa. Kuljimme pimeässä luolassa kunnes saavuimme umpikujaan, liian ahtaiksi käyvien käyntien vuoksi. Katselimme luolan kattorakennelmia ja havaitsimme hassun liikkuvan mustan kasan. Sehän oli pienten lepakkojen koti ja siinä me seisoimme suoraan niiden alla, otsalamput pesään osoittaen. Otimme muutaman kuvan ja poistuimme hiljaa paikalta, muutaman lepakon kiitäessä yllämme.

Luolailun jälkeen suuntasimme auton kohti Geraldtonia, jossa pysähdyimme nopeasti ostoksille. Geraltonin jälkeen jatkoimme matkaa kunnes väsymys iski ja päätimme yöpyä tien varressa.