Broomen nähtävyyksiä ja paikallista elämää

Paikallisen Broome Cupin jälkeen seuraavaa päivää vietettiin rauhallisin merkein Maxinen ja Clarkien luona. Kun alettiin keskustella mitä valmistaa illalliseksi, Clarkie keksi että voisimme hyvin lähteä kokeilemaan rapuonneamme hänen veneellään. H oli kalastamisesta pitävänä heti innokkaana lähdössä mukaan, joten H, Soz, Clarkie ja Maxine pakkasivat rapuverkot autoon ja ajoivat rantaan laskemaan venettä. Heti rannasta liikkelle lähdettyä H ihmetteli omituista kasvillisuutta veden pinnalla kunnes tajusi että nehän olivat puiden latvoja. Vuorovesi Broomessa on niin voimakas että ala- ja yläveden ero voi olla jopa 10 metriä, joten rannan lähellä kasvavat puut uppoavat vuoroveden aikana veden alle. Muutama autokin oli vähän turhan lähelle rantaa parkeerattu ja Clarkie oli huolissaan että toivottavasti eivät ole turisteja vaan ymmärtävät siirtää autonsa ennen vuoroveden laskua.

Suuntasimme veneen puiden latvojen väliin, samalla kun Max kiinnitteli pieniä syöttikaloja ja lampaankyljyksiä pyöreisiin rapuverkkoihin. H ihmetteli että johan on ravuilla delikantti maku kun pitää lampaanpaloilla heitä verkkoihin houkutella. Yhteensä 8 verkkoa laskettiin eri puiden väleihin ja verkkomerkit heitettiin aina viereiseen puuhun. Sitten ajeltiin veneellä ympyrää hetki ja odoteltiin että ravut ehtivät ruokailemaan. Kun verkkojen pudotuskierros oli tehty, oli aika ensimmäiselle nostokierrokselle. Ensimmäisen verkon nosti Soz, ja H:n ja muidenkin suureksi iloksi, verkosta löytyi suuri mutarapu joka nyt heitettiin kylmälaukkuun jäiden sekaan. Sitten jatkettiin kierrosta, mutta millään muulla verkolla ei tuntunut onnea olevan. Verkot pudotettiin takaisin ja kierroksia jatkettiin epäonnekkaasti. Kolmen kierroksen jälkeen seurue päätti alkaa nostamaan verkkoja takaisin veneeseen, vähäisestä saalista huolimatta, sillä vuorovesi oli jo alkanut vähän laskea. Vihoviimeisen verkon sai vieraana nostaa H, ja ensikertalaisen tuurilla tuosta viimeisestä verkostahan nousi kuin nousikin KAKSI rapua. Onnistunut ravustusreissu siis kuitenkin, saaliinaan kolme rapua seurue palasi kotiin valmistaakseen ravuista maittavaa paellatyyppistä illallista.

Seuraavana päivänä H tutustuu Broomeen taas vähän lisää, tällä kertaa paikallisen panimon merkeissä. Berky, Cat ja Soz vievät H:n Broomen tunnetuimpaan Matso's nimiseen panimoon lounaalle. Panimo on erittäin tunnettu erikoisesta olut-valikoimastaan, sillä tavallisen oluen lisäksi heiltä löytyy esimerkiksi, inkivääri-, mango- ja chiliolutta.

Maittavan lounaan ja mielenkiintoisten oluiden maistelun jälkeen oli aika palata kotiin ja lähteä illan ohjelmanumeroon, paikallisen tähtitieteilijän Quickyn tähtishowhun. Quicky on itseoppinut tähtien ja avaruudentuntija, joka nykyään järjestää viikottaisia iltamia, joissa hän jakaa tietämyksiään kiinnostuneille turisteille ja paikallisille vierailijoille. Paikanpäällä oli 5 suurensuurta kaukoputkea, jotka oli suunnattu taivaalle, sinäiltana näkyville mielenkiintoisille kohteille. Näistä putkien näkymistä hienoin oli ehdottomasti Saturnus, joka loisti kirkkaana kaikkine renkaineen. Quickyllä oli mielenkiintoinen ja mieleenpainuva, mutta helposti ymmärrettävä tapa selostaa taivaankappaleita ja tapahtumia. Hän esimerkiksi vertasi taivaankappaleiden kokoja hiekanjyviin ja hedelmiin. Etäisyydet ja valonnopeus selitettiin välimatkoilla maasta löytyvien sijaintien välillä. Mieleen jäi esimerkiksi se että mikäli ihminen pystyisi matkustamaan valonnopeudella, voisi hän siirtyä Perthistä Broomeen kolmessa sekunnissa, meillä kun matkaan meni noin 10 päivää. Lisäksi mainittiin että maapalloa lähimpään tähteen matkustaisi ihmisen tällä hetkellä kykenevällä vauhdilla n. 60000 vuotta.

Seuraava päivä on H:n toistaiseksi viimeinen päivä Broomessa, joten tämän kunniaksi aamiaisen jälkeen käydään vielä yhdellä Broomen nähtävyyksistä, vanhan sataman suurella laiturilla. Kiiruhdimme laiturille aamun vuoroveden aikaan, sillä kun vesi on matalalla, laiturin alle ja viereen jää kuoppaisen pohjan vuoksi suuria, matalia vesialtaita, joihin usein jää jumiin jos jonkinmoisia mereneläviä. H oli innoissaan nähdessään pieniä pallo- ja kissakaloja, meritähtiä sun muita. Hienoin löytö oli kuitenkin melko harvinaisenakin pidetty, pieni, erittäin myrkyllinen ja todella kaunis sinirengasmustekala. Nimensä otus saa siitä että uhattuna mustekala väläyttää kellertävässä värityksessään piileviä kirkkaan sinisiä renkaita pelottaakseen uhkaajansa pois, mikäli tämä ei kuitenkaan auta, käyttää mustekala tappavaa myrkkyänsä lamauttaakseensa toisen hengityksen. Ihmistä pistäessään mustekala aiheuttaa ihmisen koko hengityselimistön ja lihaksiston lamaantumisen n. 12 tunniksi kunnes myrkky on haihtunut. Pistosta on siis mahdollista selvitä hengissä, mikäli mukana on henkilö, joka tietää mitä tehdä, eli antaa ensiapua 12 tunnin ajan. Elukan myrkyllisyydestä oppineena H pysytteli kivien päällä altaassa kahlaamisen sijaan eikä lähtenyt sorkkimaan mustekalaa sen enempää.

Päivällä kävimme paikallisessa krokotiilipuistossa, jossa kuljimme opastetun kierroksen, jossa seurasimme kun krokot taistelivat jaettavista ruokapaloista ja kuuntelimme kertomuksia puiston sadoista krokotiileistä. Iltaa vietettiin Gantheaume Pointin rannalla, shakkia auringonlaskuun pelaten. Tämän jälkeen siirryimme ystävien kanssa illalliselle viihtyisään japanilaiseen ravintolaan.