Lennot viimeisen päivityksen jälkeen sujuivat hitaasti mutta varmasti. Saavuimme Perthiin hieman myöhässä, muttei tuo haitannut sillä kyytimmekin oli paikalliseen tapaan myöhässä. Ensimmäinen ilta kulutettiin H:lle ja E:lle jo edellisellä kerralla tutuksi tulleella terassilla, hyvässä seurassa, elämänmuutoksen ihmeellisyyksistä, haasteista ja tulevista suunnitelmista jutellen.
Pitkäperjantai (eng. Good Friday), nykyisin Bad Fridaynä tunnettu seuraava päivä koitti ja aloimme suunnittelemaan päivän aikataulua. Tässä kohtaa tajusimme, että kaikki kaupat, huoltoasemat, kahvilat, baarit ja pubit ovat kiinni, joten suunnitelmat rajoittuivat reilusti. Uudelleen harkinnan tuloksena päätimme lähteä läheiselle hautausmaalle. Mitä muuta nyt kolme nuorta suomalaisnaista voisi ensimmäisenä haluta nähdä kuin hautausmaan! Tähän sentään löytyy edes muutama hyvä syy, sillä L oli erittäin halukas heti näkemään kenguruita ja krokotiilejä, joten paikalliset kertoivat että krokotiilejä täällä päin ei ole, mutta kenguruita on mahdollista nähdä kyseisellä hautausmaalla. Toisena syynä, tämä mainitsemamme hautausmaa on nimeltäänkin Pinnaroo Valley, Memorial Park, joten kyseessä on ehkä enemmänkin järisyttävän kaunis puisto, johon ihmiset ovat tavanomaisen hautakiven sijaan asettaneet erilaisia muistomerkkejä, puiston penkkejä, kiviä, puita tai yksinkertaisia muistolaattoja kävelypolun reunalle. Istuimme puiston reunalla n. 10 metrin päässä varjossa loikoilevista kenguista ja ihailimme niiden rauhallisuutta ihmisten läheisyydessä.
Kun riittävän monta kuvaa kenguista oli otettu, päätimme suunnata Hillary's Harbour nimiseen venesatamaan, joka on yksi Perthin turistien suosimimmista paikoista. Tästä syystä oletimme että täällä saattaisi olla edes joku paikka auki, ja olikin, mutta suureksi hämmästykseksemme pääsiäistä vietetään niinkin katoliseen tapaan (vaikkei väestöstä ole kuin n. 30% katolilaisia), ettei edes auki olleissa ravintoloissa myyty mitään alkoholia, ei edes ruokajuomana. Söimme siis nopeat lounaat venesatamassa ja suuntasimme ruokajuomille King's Parkiin, keskustan suureen näköalamuistopuistoon. Muutama 100 tai 1000 muutakin ihmistä oli varmaan huomannut saman ettei Bad Fridaynä ole muuta tekemistä kuin hengata ystävien seurassa rennosti ottaen, sillä puisto oli täynnä piknikin antimia nauttivia turisteja ja paikallisia. Meillä oli paikallisen ystävämme entisen packbackerin, nykyisen suomalaisen Australiassa, Nooran, aikoinaan lahjaksi saama suomalainen Mini-Mölkky peli, jonka ensimmäistä erän veivät paikalliset, ensikertalaiset ystävämme, mutta toisella kierroksella me näytimme suomalaiset kyntemme, kunnes joku random poika keskeytti pelimme ihastuttuaan pelinappuloihimme.
Lauantaiaamuna herättyään H lähti paikallisen ystävämme Sozin kanssa hakemaan hänen lapsiaan, joiden seurassa meidän oli tarkoitus lähteä Fremantleen (slangilla Freo) katutaidefestivaaleille. L ja E valmistautuivat kotona lähtöön ja jäivät odottamaan kyytiä, joka jostain syystä ei koskaan kuitenkaan saapunut. H ja Soz onneksi järjestivät L:n ja E:n seuraansa ja 30 minuutin junamatka Freoon alkoi. Junamatkalla nauroimme kuinka junan reitillä oli paikka nimeltä Rockingham, eli rokkaava kinkku, kuten L asian hienosti meille suomensi. Freo on pieni kylämäinen satamakaupunki meren rannalla Perthin läpi vievän Swan River joen alussa. Näimme useita erinäisiä todella taitavia ja hauskoja katutaiteilijoita ja tanssahtelimme katusoittajien tahtiin. Kävimme paikallisessa Little Creatures nimisessä panimossa lounaalla ja maistamassa panimon omaa tuotantoa. Lapset nauttivat panimon suuren suuresta hiekkalaatikosta, jonka hiekan L kertoi olevan kalankakkaa. Kiva. Panimossa oli myös "Baby Change" tila, eli taas hienojen suomennuksiemme jälkeen, huone johon voi jättää huonosti käyttäytyvän lapsensa vaihdettavaksi toiseen paremmin käyttäytyvään. "Lost in translation" on nykyään yksi suosikkiharrastuksistamme!
Sunnuntaina aamupäivä sujui rauhaisasti, sillä illaksi meille oli varattu liput Rosemount hotellilla järjestettyyn Australiasen hiphop musiikin tapahtumaan, jossa H:n ja E: ennalta tuntema Kat esiintyi. Kat oli mahtava, kuten viimeisikin E ja H muistelivat, ja ilta tuntui kuluvan ihan liian nopeasti sillä niin hauskaa meillä oli. Kotiin oli kuitenkin mentävä, joten hieno ilta ja ns. Sunday Session oli päätettävä. Maanantaina otimme rennosti ja tapasimme taas lisää vanhoja ja uusia tuttuja.
Tiistaina lähdimme heti aamusta hoitamaan asioita Morleyn kaupunginosassa sijaitsevaan kauppakeskukseen Galleria Centroon, jossa Noora työskentelee. Saimmekin paljon aikaiseksi, sillä onnistuimme avaamaan paikalliset puhelinliittymät sekä pankkitilit. Hauskaa on, että täällä kun ei tunneta ääkkösiä tai muutenkaan suomalaisia nimiä, H:n sukunimi on tästä lähin ilman ääkkösiä ja E:nkin tuntuu onnistuvan hienosti pudottaa ensimmäinen nimestä pois virallisista papereista. E ja L jatkoivat asioiden hoidosta tutustumaan kaupungin keskustaan, kun taas H aloitti kurssin, josta seuraa juonipaljastuksia myöhemmin.
Keskiviikkona kävimme Perhin eläintarhassa tutustumassa meitä mahdollisesti myöhemmin uhkaaviin käärmeisiin, hämähäkkeihin, krokotiileihin ja muihin toinen toistaan hauskempiin ja "kröhöm" omituisiin otuksiin. Tämän jälkeen nautimme illallisen Onnekkaassa Merimetsossa, eli paikassa nimeltä Lucky Shag. Torstaina melkein pääsimme kaupungin yhdelle tunnetuimmista rannoista, Colecottesloe (eli Coleslaw) asti, mutta heti kun meri oli näkyvissä, taivas meni pilveen ja tuli sen verran viileä ettemme uskaltaneet muuta kuin kastaa varpaat veteen.
Nyt Jukka Pojan säestämänä istumme taas tutulla terassilla ja hymyillen mietimme mitä kaikkea uutta ihanaa tämä vuosi vielä tuo tullessaan. Blogin kuvat tulevat taas vähän myöhemmin, eli keep posted.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti