Sitten edellisen päivityksen, muutamien viikkojen takaisena sunnuntaina E, L ja Noora suuntasivat Freoon eli Fremantleen, jonkin matkaa Perthin keskusta etelään päin joka sunnuntaisille markkinoille. Markkinat olivat Turun kauppahallin tyyliset. Tarjolla oli paikallisia herkkuja, nahkaa ja käsitöitä sekä alan kirjallisuutta. Markkinoiden jälkeen matka jatkui takaisin kaupunkia kohti Cottesloe nimisen rannalla sijaitsevan kaupungin osan kautta, jossa tytöt nauttivat perinteisen Sunday sessionin antimia.
Tällä välin H suuntasi jälleen Yorkiin, suorittamaan lisää hyppyjä lentokoneesta. Tänä sunnuntaina H sai hypättyä koneesta kaksi kertaa, molemmat hypyt suoritettiin kahden ohjaajan roikkuessa lahkeessa ja hihassa. Toisella hypyllä oli tarkoitus oppia pitämään oikeaa vapaapudotus asentoa omatoimisemmin, joten toinen ohjaajista irroitti otteensa H:sta ja siirtyi hänen eteensä antamaan tarvittaessa lisäohjeita H:n asennon parantamiseksi. Lisäopastusta ei kuitenkaan tarvittu ja H sai välittömästi peukalosignaalin merkiksi hyvästä asennosta jota tuli ylläpitää. Hetken pudottuaan H tunsi lahkeessaan pienen nykäisyn ja ihmetteli mikä se oli. Mieleen juolahti että toinen ohjaajista saattoi juuri irroittaa otteensa H:sta, joka tarkoitti sitä että H putosi taivaan halki ihan itse. H oli kuitenkin liian jännittynyt vilkaisemaan taakse päin, joten hän keskittyi asennon ylläpitämiseen ja toivoi että ohjaajat kyllä sitten kertovat maahan laskeutumisen jälkeen mitä tapahtui. H nykäisi varjonsa auki, ja joutui ensimmäiseen "malfunction" tilanteeseensa, eli tietynlaiseen vikatilaan varjon aukeamisessa. Kyseessä oli vikatilanteista tavanomaisin, vaarattomin ja helpoiten korjattavissa oleva. Varjo oli pyörähtänyt muutaman kerran vaakatasossa ympäri, joka tarkoitti että valjaat H:n repusta auki olevaan varjoon olivat kierteillä. H tiesi tarkkaan mitä tehdä ja alkoi vimmatusti potkimaan ja pyörittämään itseään ympäri avatakseen narujen kierteen. Muutama sekuntti ja narut olivat auki. Tilanne hallinnassa. Sitten vain laskeutumaan. Maahan päästyään ohjaajat tulivat onnittelemaan H:ta ensimmäisesta YKSIN suoritetusta vapaapudotuksesta. Toinenkin ohjaajista oli siis irroittanut otteensa H:sta huomattuaan kuinka hyvin hän pystyi pitämään asentonsa ja kuinka rentoutunut ja itsevarma hän tilanteessa oli. H on siis löytänyt oman lajinsa.
Seuraavana maanantaina, E ja L olivat saaneet vahvistuksen että heidän työnsä samaisella rakennustyömaalla, jossa H jo työskentelee, alkavat tiistaina, joten he päättivät suunnata ostoksille hankkimaan työvaatteita. Työmaalla kun on pakko käyttää huomioliiviä, kovakärkisiä turvakenkiä sekä kypärää. Ja kunnei näitä kaikkien omaavia työvälineitä nyt sattunut pakkaamaan mukaan Suomesta lähtiessämme, oli tällaiset nyt hankittava. Tiistaina herätyskellot soivat klo 5 aamulla ja E ja L suuntasivat H:n ja ystävämme Sozin, joka siis hankki meille työpaikat, kanssa kohti Perthin ydinkeskustassa sijaitsevaa rakennustyömaata. Työmaahan ja sen käytäntöihin tutustuttamisen jälkeen E ja L aloittivat työt. Tosin heidän oli tarkoitus pestä ikkunoita, mutta yhteenkään ikkunaan he eivät tuon työpäivän aikana joutuneet koskemaan kun heitä siirrettiin paikasta toiseen erinäisiin muihin siivoustöihin. He ihmettelivät asiaa hieman, mutta suomalaiseen työkulttuuriin tottuneena, he tekivät juuri sen mitä muut heitä pyysivät tekemään.
Keskiviikkona oli Australialaisten yksi tärkeimmistä pyhäpäivistä, ANZAC Day, jota vietetään ensimmäisessä maailmansodassa sotineiden Australialaisten ja Uusi-Seelantilaisten sotilaiden kunniaksi. Päivän juhliminen aloitetaan aamun sarastaessa, Dawn Service nimisellä muistotapahtumalla, joka nimensä mukaisesti suoritetaan aamuauringon sarastaessa, joka tässä tapauksessa tarkoitti n. 6.00 aamulla. Tarkoituksemme oli siis lähteä matkaan klo 4.30 aamulla, sillä ruuhkaa kaupungin King's Park nimiseen keskuspuistoon olisi odotettavissa. L:n herätyskello soi ensimmäisenä, hän nousee ylös ja huomaa ettei kukaan muu ole vielä herännyt, joten hänkin palaa takaisin sänkyyn. H:n kello soi seuraavana, hän nousee ylös klo 5 ja menee suihkuun, odottaen että muiden kellot alkavat kyllä soimaan ja he ovat heränneet ja valmiita lähtöön siinä ajassa kuin hänkin. Suihkusta tullessaan talo on vieläkin hiljainen, kaikki nukkuvat. Kello on 5.20. H laittaa vaatteet päälle ja alkaa herättelemään muita mutta saa vastauksiksi vain unisia murinoita. H saa herätettyä paikallisen ystävämme Sozin ja vakuutettua hänet että mukaan tarvitaan vähintään yksi paikallinen, sillä emme tiedä mitä tehdä tai minne mennä. Soz herää ja auttaa H:ta muiden herättelemisessä. Kello on 5.50 kun on käynyt ilmi ettei oikeastaan kukaan muu kuin H ole tällä hetkellä kiinnostunut lähtemään aamun muistoseremoniaan. H pakkaa kassinsa ja lähtee Sozin ja tämän 5 vuotiaan tytön kanssa autolla kohti keskustaa. Onneksi tässä kohtaa aikataulusta oltiin jo niin paljon myöhässä että ruuhkalta vältyittiin ja he ehtivät kuin ihmeen kaupalla, muutamia juoksuaskeleita otettuaan puistoon juuri kun hävittäjälentokoneet lensivät puiston yli. Aamuaurinko alkoi sarastaa Swan joen takaa ja seremonia alkoi lyhyellä puheella. Puistossa oli havaittavissa pientä hälinää sillä ihmisiä oli paljon. Sitten puheen pitäjä ilmoitti että on aika tilaisuuden hartaimmalle osuudelle, minuutin hiljaisuudelle sotilaiden kunniaksi. Koko puisto hiljeni, voi kuulla vain aamuvirkkujen lintujen laulua. Heillä ei tainnut olla sukulaisia tai läheisiä 1. maailmansodassa. Hieno tilaisuus päättyi torvisoittoihin ja pidempään puheeseen.
Torstaina kaikilla jatkuivat taas työt. H jatkoi spotterin hommaansa, mutta E ja L eivät vieläkään saaneet koskea ikkunoihin. Torstai-illalla, Soz sai mielenkiintoisen puhelun meidän kaikkien pomolta Nathanilta, jossa hän pyysi Sozia ilmoittamaan E:lle ja L:lle että rakennustyömaan siivoustiimin pomo, Abby, jolle E ja L työskentelivät oli valittanut etteivät tytöt pese ikkunoita, joten heidän ei enää tarvitse tulla töihin. Tytöt siis saivat potkut kahden työpäivän jälkeen ikkunanpesutyöstään, pesemättä yhtäkään ikkunaa. Tytöt olivat hämmästyneitä, sillä hehän olivat vain tehneet sitä mitä heidän oli käsketty tekemään, vaikkakin olivat itsekin ihmetelleet että eikös tässä ollut tarkoitus pestä ikkunoita. No H, E, L ja Soz tekivät sotasuunnitelman, että E ja L palaavat silti perjantaina töihin ja tarjoavat työvoimaansa suoraan Abbylle, sillä kyse oli tässä kohtaa suoraan rahasta. Abby maksaa Nathanille tuplapalkan siitä että hän saa ikkunanpesijöitä, ei tavallisia siivoajia, sillä niitä hänellä on omasta takaa, puolella palkalla siitä mitä hän nyt joutuu tyttöjen työstä maksamaan. Perjantai koittaa ja sama tuttu porukka suuntaa kohti työmaata. H suuntaa omalle työpisteelleen ja toivottaa E:lle ja L:lle onnea työn takaisin hankkimiseen. E ja L painelivat siivoajien kokoontumispaikalle, jossa vastaan tulikin Nathan, joka pahoittelevasti ja ystävällisesti ilmoitti että tilanne on se että tyttöjen ei enää tarvitse tulla töihin, heille ilmoitetaan mikäli heitä taas tarvitaan. Tytöt poistuivat paikalta ja tulivat kertomaan H:lle mikä on tilanne. Tilannekatsauksen aikana H sai kuitenkin Nathanilta puhelun, että mikäli E ja L tulevat välittömästi takaisin kokoontumispaikalle, he saavat työpaikkansa takaisin. Tytöt palasivat alakertaan ja aloittivat työpäivänsä vihdoin pesemällä ikkunoita. Loppu viikko sujuikin sitten töiden parissa.
Maanantaina H:lle ilmoitettiin että hänellä on nyt muutama päivä vapaata, sillä työmaalla pitää saada tiettyjä asioita valmiiksi H:n valvomalla alueella, joten aluetta ei saa sulkea. Muutaman päivän loma tosin muuttui koko viikon lomaksi. E ja L jatkoivat töissä ja alkoivat syvästi vihaamaan ikkunoita. Etenkin näitä työmaalla olevia ikkunoita, joissa on liimaa, maalia, betonia ja muita ihanuuksia joiden poistamiseen saa mukavasti kulutettua useammankin tunnin työpäivästään. Tiistaina, suomalaisena vapunpäivänä tytöt päättivät suunnata perinteiselle suomalaiselle vappupiknikille E:n ja L:n työpäivän päätteeksi. H lupasi hankkia piknik eväät, mutta kuinkas kävikään, hienossa järjestelmällisyydessään hän ei koskaan ehtinyt kauppaan, joten suunnitellut maittavat piknik eväät vaihtuivat 1.5 litran vesipulloon ja viikon vanhoihin työkassissa mukana kulkeneihin pähkinöihin.
Perjantaina oli L:n syntymäpäivä. Hän hankki suomalaiseen ystävälliseen tapaan työtovereilleen pieniä muffinsseja tarjottavaksi. Illalla juhlimme H:n, E:n, L:n ja Nooran voimin L:n virallista juhlapäivää. Seuraavana päivänä pidimme sitten juhlat L:n kaikkille läheisimmille ystäville, eli ihmiselle, jotka hän oli tavannut kerran tai kaksi täällä ollessaan, tai ei ikinä. Juhlien teema oli "Hats and polkadots" eli "Hatut ja pallokuviot". Jokainen oli somistautunut erinäköiseen hattuun ja kaikilla piti olla jotain pallokuvioista. Jopa pojat antautuivat tähän teemaan ja spreijasivat itselleen pallokuvioisia paitoja. Hauskat juhlat päättyivät pienien kommelluksien jälkeen hyvin, ja saimme taas lisää ihania muistoja.
Seuraava viikko olikin sitten kaikille taas työntäyteinen, sillä H siirtyi E:n ja L:n seuraksi ikkunanpesutiimiin. E ja L olivatkin jo tähän mennessä niittäneet itselleen melkoista kunniaa, sillä kaikki esimiehet sekä siivoustiimin pomo Abby, olivat erittäin tyytyväisiä heidän työnlaatuunsa. Voisimme jopa sanoa että E ja L olivat enemmän arvostettuja ikkunanpesijöitä kuin vuosia työskennelleet konkarit. Se on se suomalainen perfektionismi, jolla saadaan aikaan hyvä ja muut vakuuttava lopputulos. H hyppäsi siis työmaan Dream Teamiin ja oppikin pesemään jo vähän ikkunoita. H on edelleen parempi viimeistelyssä ja korkeanpaikan työskentelyssä (eli tasotikkailla), L on ehdottomasti porukan virallinen ikkunanpesijä ja E on hinkkaaja, eli hän hinkkaa Oomph nimisellä puhdistusaineella ikkunoista liimoja, maaleja ja betonia ennen kuin ikkuna voidaan pestä ja hinkkaa niitä sitten pesun jälkeen kuivalla pyyhkeellä auttaakseen H:ta viimeistelyssä. Paljon on myös opittu uutta sanastoa työn ohessa, alkuun kun kaikki työvälineet olivat "thingies" eli juttuja. "You know the thingy you use to do this".
Viikonlopun koittaessa H suuntasi jälleen muutaman viikon tauon jälkeen Yorkiin suorittamaan lisää hyppyjä. Ensimmäinen (kuten tästä eteenpäin kurssiin loppuun asti) viikonlopun neljästä hypystä suoritettiin enää vain yhden ohjaajan kanssa. Hyppy oli samankaltainen edellisen kanssa, mutta tosiaan vain yhden ohjaajan kanssa, joten tämä yksi ohjaaja siirtyi hyvän asennon löytymisen jälkeen H:n eteen ja tämän oli tarkoitus pudota hyvässä asennossa yksin ja kääntyä tarvittaessa ohjaajaa kohti. Toinen hyppy sisälsi jo 360 asteen käännöksiä ja eteenpäin liikkumista. Kolmas hyppy jännitti H:ta tavallista enemmän. Tätä ennen hän on aina hypännyt koneesta ulos niin että joku on ollut hänen lahkeessaan kiinni alusta alkaen, mutta nyt oli tarkoitus hypätä ulos yksin, ohjaaja hyppää perässä, jonka aikana H:n tuli kääntää itsensä katse kohti ohjaajaa. H:n ensimmäinen dive exit, eli ulossukellus sujui moitteettomasti ja hän sai suuria huomionosoituksia ja onnitteluja hypyn jälkeen. H oli jopa itse hieman yllättynyt kuinka hienosti se sujuikaan sillä häntä oli varoitettu että tilanteessa voi vahingossa kääntyä selälleen, joten hän jotenkin tuntui oikein odottavan että niin siinä varmasti käykin. Hypättyään H teki juuri niinkuin oli käsketty ja yllätyksekseen löysi itsensä täydellisestä asennosta vatsa alaspäin tuijottamasta peukaloita ja suurta hymyä osoittavaa ohjaajansa. Viikonlopun neljäs hyppy oli ehdottomasti H:n suosikki. Tarkoitus on saattaa hyppäjä tilanteeseen, jossa vatsa ei enää olekaan keskipiste, jotta voidaan todeta miten hyppääjä osaa palata muista asennoista tavalliseen vapaapudotusasentoon. Tämä harjoitus tehdään tekemällä yksi takaperin voltti. Tarkoitus oli siis potkaista jalat vatsaan ja pää taakse ja tämän jälkeen palata vapaapudotusasentoon palauttamalla jalat ja kädet omille paikoilleen. H teki ensimmäisen volttinsa ja palasi asentoonsa suuri hymy ja onnistumisen tunne sydämmessään. Asento ei kuitenkaan ollut ihan täydellinen sillä H:n matka jatkui kohti toista volttia. H mietti sadasosasekunnin mitä tehdä ja päätti potkaista jalat takaisin vatsaan suorittaakseen voltin uudelleen ja samalla yrittääkseen palautumista paremmalla onnella. Ja onnistuihan se. H vilkaisi ohjaajaansa, joka nauroi vatsansa kylläisyydestä H:n ilmeitä. Seuraavaksi oli tarkoitus lentää taivaan halki siirtämällä kädet vartalon sivuille, jolloin saadaan aikaiseksi n. 250km/h nopeudella eteenpäin liikkuva liike. H siirsi kätensä hieman turhan haparoivasti ja vahingossa kääntyi 180 astetta väärään suuntaan ohjaajan osoittamasta suunnasta. H kuitenkin tiesi tarkkaan mitä tehdä, joten hän aloitti alusta. Paluu normaaliin pudotusasentoon, käännös takaisin, uusi yritys ja onnistuminen.
H:n taas lennellessä E ja L olivat koko viikonlopun töissä ja halusivat hyvää ruokaa. Tästä syystä E ja L palasivat heille jo entuudestaan tuttuun, hyväksi koettuun ravintolaan Scarboroughn kaupunginosaan, viedäkseen meitä majoittavan ystävämme Nooran hyvälle illalliselle. Sunnuntaina tytöille sattui hauska tilanne töissä kun heitä kiellettiin työskentelemästä A-tikkailla, sillä heitä kieltäneen herrasmiehen mukaan tämä ei ollut virallinen työksentelytaso. Eli 3m korkeiden ikkunoiden pesu hankaloitui hieman, mutta esimiestenkin jo aikaisemmin antaneiden ohjeiden mukaan, pesette vain niin korkealle kuin yletytte, ei se niin tarkkaa ole.
Maanantaina oli Unionin RDO (Rosted Day Off) päivä, eli union määräämä vapaapäivä, jolloin vain halutessaan kuitenkin mennä töihin. Mikäli menee töihin, saa tuplapalkan. H, E ja L päättivät kuitenkin pitää tämän päivän vapaapäivänä ja suunnata rantaa pitkin pohjoiseen käymään Mindarie nimisessä satamassa. Paikka oli hieno mutta aika hiljainen, liekö johtua siitä että on "talvi" tai siitä että olimme siellä maanantai-iltapäivällä, mutta monet ravintolat ja kahvilat olivat kuitenkin kiinni. Muutamilla rannoilla kävelyn jälkeen suuntasimme Hillary's satamaan syömään päivällistä buffet-ravintolaan, joka täällä tunnetaan nimellä smorgas bord, jossa tarjolla oli liki kaikkia mahdollisia mereneläviä.
Loppuviikkoo torstaihin asti sujuikin sitten taas töiden merkeissä. Torstaina n. puolituntia ennen töiden päättymistä tytöille ilmoitettiin että rakennus luovutetaan nyt ostajille, ja heille tullaan ilmoittamaan myöhemmin että jatkuvatko työt enää ja jos niin missä vaiheessa. Tytöt jäivät ihmettelemään, ja niin jäätte tekin, sillä jatkoa tarinalle seuraa seuraavassa päivityksessä.
